Koen, ett\u00e4 olen syntynyt koiralaatikkoon; kotonani on ollut koiria eri rotuisia, usein my\u00f6s kodinvaihtajia tai katukoiria.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isen skotlanninhirvikoiran hankin opintolainalla Elisabeth Landonin Browallia-kennelist\u00e4 vuonna 1982, nartun Browallia Taran. Is\u00e4ni ei ollut t\u00e4st\u00e4 asiasta kovin ilahtunut, mutta my\u00f6hemmin h\u00e4nell\u00e4kin on ollut skotteja.<\/p>\n\n\n\n
Opiskelemaan l\u00e4hdetty\u00e4ni olin miettinyt, mik\u00e4 olisi minulle sopivin rotu. Olin ihastunut ven\u00e4j\u00e4nvinttikoiriin, mutta jotenkin se asia j\u00e4i viel\u00e4 mietint\u00e4\u00e4n. Olin kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 Oulun kaupungin kes\u00e4siirtolassa S\u00e4r\u00e4isniemell\u00e4. Kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 menin aamuvuoroon ja vaihdoin vaatteeni, s\u00e4ngyst\u00e4ni nousi suuri, harmaa, takkuinen koira ja viereisess\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 nukkui koiran omistaja, ty\u00f6kaverini kumppani Maarit Mellenius, joka edelleen on hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni. Tuon harmaan Browallia Dysty Millerin tapaamisen j\u00e4lkeen tiesin heti, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on se minun rotu: lempe\u00e4, rumankaunis koira.<\/p>\n\n\n\n
Olen kasvattanut seitsem\u00e4n pentuetta. Ensimm\u00e4inen pentueeni syntyi 1985, viimeinen 2008. Pentuja on ollut yhteens\u00e4 30 kennelnimell\u00e4 Kilbrandon. Alkuaikoina k\u00e4vin my\u00f6s jonkin verran n\u00e4yttelyiss\u00e4. Riitta Koskisen v\u00e4lityksell\u00e4 k\u00e4vin my\u00f6s muutaman kerran Englannin skottikerhon n\u00e4yttelyss\u00e4. My\u00f6hemmin tutustuin my\u00f6s Bearswood-, Hydsight- sek\u00e4 legendaariseen Ardkinglas-kenneliin ja sen eritt\u00e4in persoonalliseen omistajaan Anastasia Nobeliin. Tuossa vaiheessa olin jotenkin niin pitk\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 ajattelin jopa ryhtyv\u00e4ni koiratuomariksi. Osallistuin Englannissa kurssille, jossa annettiin kirjallinen arvostelu jokaiselle koiralle. Suomessa oli my\u00f6s jonkinmoinen esikatselu tuomarikurssille p\u00e4\u00e4semist\u00e4 varten. T\u00e4m\u00e4 tapahtui er\u00e4\u00e4n match shown yhteydess\u00e4. Muistan, kun eteeni tuotiin k\u00e4\u00e4pi\u00f6pinserin pentu. Perhe halusi kuulla mielipiteeni pennusta sek\u00e4 millainen se on. Perheell\u00e4 ei ollut koskaan ollut huonoa koiraa, he halusivat tiet\u00e4\u00e4, onko se tarpeeksi hyv\u00e4 heille. Siihen tyss\u00e4si haaveeni tuomaroinnista. Ajattelen, ett\u00e4 menestyminen ei ole koiran ainoa arvo.<\/p>\n\n\n\n
Taran j\u00e4lkeen minulla on ollut aina yksi tai useampi skotlanninhirvikoira. Taukoa tuli, kun Kerslake Evanna to Kilbrandon kuoli \u00e4killisesti, eik\u00e4 syyt\u00e4 saatu selville kaikista
hoitotoimenpiteist\u00e4 huolimatta. Se oli kova isku minulle, kun menett\u00e4\u00e4 kaikin puolin hienon, suhteellisen nuoren koiran. Tuon j\u00e4lkeen en pystynyt osallistumaan mihink\u00e4\u00e4n skotteihin liittyviin asioihin tai tapahtumiin. Ehk\u00e4 n\u00e4in olisi jatkunutkin, elleiv\u00e4t Evannan kasvattaja Carina Engman ja Ann-Mari Str\u00e5hl olisi puuttuneet asiaan. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n minulla pit\u00e4isi whippettien lis\u00e4ksi olla aina skotti. Niinp\u00e4 tuossa lattialla loikoilee nyt Fritzens Dance the Night Away Saksasta. Rauhan omistan yhdess\u00e4 Carinan ja Ann-Marin kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Skotti on tietenkin maailman hienoin koira. Kunnioitan kasvattajia, jotka ovat vaalineet rodun terveytt\u00e4 ja monipuolisuutta. Sama koira voi olla omillaan sek\u00e4 kilparadalla, maastossa ett\u00e4 n\u00e4yttelykeh\u00e4ss\u00e4. Lis\u00e4ksi hieman erityyppiset koirat voivat olla hyvi\u00e4 skotlanninhirvikoiria.<\/p>\n\n\n\n
Kiit\u00e4n kerhoa kutsusta arvostella viimeisess\u00e4 ep\u00e4virallisessa n\u00e4yttelyss\u00e4. Toivon tapaavani paljon sek\u00e4 vanhoja ett\u00e4 uusia harrastajia ja tietenkin suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n koiria. Uskon, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulee hieno ja muistorikas meille kaikille.<\/p>\n\n\n\n
Kari Valkeap\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Koen, ett\u00e4 olen syntynyt koiralaatikkoon; kotonani on ollut koiria eri rotuisia, usein my\u00f6s kodinvaihtajia tai katukoiria. Ensimm\u00e4isen skotlanninhirvikoiran hankin opintolainalla Elisabeth Landonin Browallia-kennelist\u00e4 vuonna 1982, nartun Browallia Taran. Is\u00e4ni ei ollut t\u00e4st\u00e4 asiasta kovin ilahtunut, mutta my\u00f6hemmin h\u00e4nell\u00e4kin on ollut skotteja. Opiskelemaan l\u00e4hdetty\u00e4ni olin miettinyt, mik\u00e4 olisi minulle sopivin rotu. Olin ihastunut ven\u00e4j\u00e4nvinttikoiriin, mutta jotenkin … <\/p>\n