Skotlanninhirvikoira

Rodunomainen skotlanninhirvikoira

 

Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoirien ryhmään, joka on yksi maailman vanhimmista koiraryhmistä. Viitteitä vinttikoirista löytyy Afrikasta sekä Lähi- ja Keski-Aasiasta ainakin 5000 vuoden takaa. Vinttikoirat metsästävät avoimessa maastossa tarkan näkönsä avulla juosten saalinsa kiinni. Tämän vuoksi ne ovat kehittyneet kapeiksi ja sulavalinjaisiksi. Juuri tähän linjakkuuteen ja arvokkuuteen ovat monet ihastuneet ja ehkä juuri siksi eri vinttikoirarodut ovat olleet ylimystön koiria miltein näihin aikoihin asti. Vinttikoirien voisi väittää olevan myös luonteeltaan kaikista koirista eniten kissamaisia. Tästä esimerkkinä toisinaan kyseenalaistettu omistajan pyynnön järkevyys, joka saattaa jäädä esim. mukavuudenhaluiselta skotilta täyttämättä, mikäli koira pitää tehtävää täysin typeränä.

Kenen mukana ja milloin vinttikoirat ovat kulkeutuneet Brittein saarille on monia arviota. Skotlanninhirvikoiran alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rodusta on mainintoja jo ennen keskiaikaa ja koirat ovat olleet ylimystön omistamia eri aikoina. Skotlannissa klaanipäälliköiden aikaan hirvikoira on ollut arvostettu ja rohkea metsästäjä, joka on hillitty ja charmikas kotioloissa. Nämä hyveet ovat edelleen osa skotteja.

Lukumääräisesti skotlanninhirvikoirat ovat melko harvinaisia Suomessa ja muualla. Pariin otteeseen rotu on lähes kadonnut sukupuuttoon. Esimerkiksi klaanijärjestelmän kaatuessa Skotlannissa 1700-luvun puolivälissä myös koirakanta vaarantui. Onneksi rodun olemassaolo on saatu aina elvytettyä. Ensimmäinen skotti tuotiin Suomeen 1960-luvulla.

Skotlanninhirvikoiran ulkonäkö puhuttelee samalla karuudellaan ja kauneudellaan. Skotin karkea turkki suojaa kosteudelta sekä koleudelta ja on ulkonäöstään huolimatta helppohoitoinen. Rotu on olemukseltaan lempeä, säyseä ja isäntäväkeen kiintyvä. Toisaalta joskus skotti saattaa luoda varautuneen katseen vieraita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Skotti sopii hyvin suomalaiseen luontoon ja luonteeseen. Se pitää yhtä paljon luonnossa liikkumisesta kuin kotisohvastaankin ja on siis suorastaan inhimillinen koirarotu.

Rotumääritelmä

Skotlanninhirvikoira, deerhound
Alkuperämaa: Iso-Britannia
Ryhmä: 10 vinttikoirat, alaryhmä 2, karkeakarvaiset vinttikoirat
FCI-numero: 164
Hyväksytty: FCI 5.12.2012
Kennelliitto: 19.2.2013

KÄYTTÖTARKOITUS: Rata- ja maastojuoksija, näöllään metsästävä vinttikoira sekä seurakoira. Käyttökoetulosta ei vaadita.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Historian hämärä peittää skotlanninhirvikoiran alkuperää, mutta voidaan perustellusti arvella, että rotu on mahdollisesti saapunut Skotlantiin foinikialaisten kauppiaiden mukana. Varmasti kuitenkin tiedetään, että Skotlannissa oli tämäntyyppisiä nopeita metsästyskoiria jo roomalaisten tullessa maahan. Rotua on käytetty saksanhirven metsästykseen jo tuhannen vuoden ajan.
Vaikka rotua nykyisin näkeekin useammin näyttelykehissä, tyyppi on pysynyt samana vuosisatoja.

YLEISVAIKUTELMA: Muistuttaa karkeakarvaista englanninvinttikoiraa mutta on sitä kookkaampi ja vahvaluustoisempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Koiran ulkomuodossa kiteytyy ainutlaatuinen nopeuden, voiman ja kestävyyden yhdistelmä, jota vaaditaan aikuisen saksanhirven kaatamiseen, mutta sen olemus kuvastaa kuitenkin lempeää arvokkuutta. Ystävällinen ja lempeä, tottelevainen ja miellyttämishalunsa vuoksi helposti koulutettava. Rauhallinen ja luonteeltaan tasainen, ei koskaan epäluuloinen, vihainen tai hermostunut. Käyttäytyy rauhallisen arvokkaasti.

PÄÄ: Pitkä.
Kallo: Tasainen, ei pyöreä, kohoaa hieman silmien yläpuolella. Kallo levein korvien kohdalla; kapenee hieman silmiä kohden. Kalloa peittää kohtalaisen pitkä karva, joka on pehmeämpää kuin muu karvapeite.
Otsapenger: Ei otsapengertä.
Kirsu: Hieman ulkoneva ja väriltään musta.
Kuono: Kapenee selvästi kirsua kohden. Vaaleilla koirilla musta kuono suotava.
Huulet: Tasaiset. Selvät, melko silkkiset viikset ja hieman partaa.
Leuat / hampaat / purenta: Leuat ovat voimakkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa; hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden.
Silmät: Tummat, yleensä tumman- tai pähkinänruskeat. Vaaleat silmät eivät toivottavat. Kohtuullisen pyöreät. Rauhallisen koiran ilme on pehmeä, valpastuneen koiran terävä ja etäinen. Luomien reunat mustat.
Korvat: Korkealle kiinnittyneet ruusukorvat, levossa taakse taittuneet. Koiran innostuessa korvat nousevat pään yläpuolelle menettämättä taitettaan, joskus puolipystyt. Korvat mahdollisimman pienet. Karva pehmeää, kiiltävää, kosketettaessa muistuttaa hiiren karvaa, ei pitkää karvaa tai hapsuja. Suuret, paksut, litteästi pään sivuilla riippuvat tai pystyt korvat ovat erittäin epätoivottavat. Väriltään mustat tai tummat.

KAULA: Erittäin voimakas ja pitkä, joskus harjan peittämä. Niskan ja pään liittymäkohta hyvin erottuva. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO: Runko ja rakenne kuin kookkaalla ja voimakasluustoisella  englanninvinttikoiralla.
Selkä: Tasainen ylälinja ei ole toivottavaa.
Lanne: Hyvin kaareutuva ja häntää kohden laskeva.
Lantio: Laskeva, leveä ja voimakas. Sarvennaiset kaukana toisistaan.
Rintakehä: Syvä ennemmin kuin leveä, ei liian kapea eikä litteä.

HÄNTÄ: Pitkä, tyvestä paksu, ohenee kärkeä kohden ja ulottuu lähes maahan asti. Koiran seistessä häntä riippuu suorana alas tai kaareutuu, koiran liikkuessa häntä kaareutuu, mutta ei koskaan nouse selkälinjan yläpuolelle. Kauttaaltaan karvainen, hännän yläpinnalla karva on tiheää ja karkeaa, alapuolella pitempää; kärjen vähäiset hapsut eivät ole virhe. Kierteinen tai silmukkahäntä ei toivottava.

RAAJAT
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Suorat, leveät ja litteäluiset.
Lavat: Viistot, eivät liian kaukana toisistaan. Raskaat ja pystyt lavat ei toivottavat.
Kyynärpäät: Luustoltaan leveät kyynärpäät toivottavat.
Kyynärvarret: Luustoltaan leveät kyynärvarret toivottavat.
Etukäpälät: Tiiviit; varpaat hyvin kaareutuvat. Kynnet vahvat.

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Lonkan ja kintereen väli hyvin pitkä. Luut leveät ja litteät.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Takakäpälät: Tiiviit; varpaat hyvin kaareutuvat. Kynnet vahvat.

LIIKKEET: Vaivattomat, tehokkaat, yhdensuuntaiset; pitkä sivuaskel.

KARVAPEITE:
Karva: Karhea, pitkähkö mutta ei liian runsas. Paksu, ihonmyötäinen ja karkea, kosketettaessa karhea tai kova. Karvapeite rungossa, kaulassa ja reisissä karkeaa ja kovaa, n. 8–10 cm pitkää; päässä, rinnassa ja vatsassa paljon pehmeämpää. Etu- ja takaraajojen sisäpinnoilla hieman hapsuja. Villava turkki ei ole hyväksyttävä.
Väri: Tumman siniharmaa, tummemman tai vaaleamman harmaa, juovikas (brindle) tai keltainen, hiekan- tai kellanpunainen, jolla kuono ja korvat mustat (black points).
Valkea rinta, valkeat varpaat ja pieni valkea merkki hännänpäässä ovat sallittuja, mutta mitä vähemmän valkoista, sen parempi, sillä kyseessä on yksivärinen koira.
Valkoinen läikkä päässä tai valkoinen kaulus eivät ole hyväksyttäviä.

KOKO:
Säkäkorkeus: Uroksilla vähintään 76 cm, nartuilla 71 cm.
Paino: Uroksilla n. 45,5 kg, nartuilla n. 36,5 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• Vihaisuus tai liiallinen arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan
rodunomaisia koiria.

Rotumääritelmä-PDF