Esittelyssä tuomarimme
Caroline Y. van Zanten-Boomgaard

Rakkaat hirvikoirien ystävät!
Vuonna 1979 minä ja mieheni, Simon, hankimme ensimmäisen irlanninsusikoiramme, ja kuten usemmille käy, toinen irlanninsusikoira tuli vuoden sisällä. Hän, Bellcane Amos van Ithiliën oli Amos van de Ruempolin poika, ja oli lähes 11 vuotias menehtyessään.
Suurin osa susikoiristamme oli peräisin Pim ja Irmgard de Haanin ”Ruempol” kennelistä. Käytin näyttelyissä vain osaa niistä. Ensimmäisten vuosien aikana kun omistimme irlanninsusikoiria, tutustuimme skotlanninhirvikoiriin, ja rakastuimme niihin.

Vuonna 1984 kaksi hirvikoirapentua liittyivät joukkoomme, veljekset Argyll Bryan ja Aragorn Market Gardenista. Argyll menestyi melko hyvin näyttelykehässä (hän oli ensimmäinen Maailman Voittajani 1991!) ja käytimme häntä uroksena yhden pentueen tuottamiseksi, josta meille tuli Lousy Lennin vom Welzerberg. Lennon oli kohtalaisen menestyvä ja siitä tuli myös Maailman Voittaja 1994.

Aloitimme myös maastojuoksuharrastuksen koiriemme kanssa, ja nyt olemme tähän harrastukseen koukussa. Simon valmistui tuomariksi ja häntä kysytään usein suunnittelemaan ratoja ja vetämään viehettä.

Meillä on myös ystäväpiiri jolle järjestämme kahdesti vuodessa maastojuoksutapahtuman. Tässä tapahtumassa meillä on maasto kuudelle afgaanille ja muille roduille. Ihanaa katsottavaa!

Maastojuoksussa meillä on ollut joitakin hyviä skotteja, joiden kanssa olemme matkustaneet ympäri Eurooppaa. Caintha O’Cockaigne oli yksi niistä ja se tuli kahdesti toiseksi Euroopan Maastojuoksukisoissa, viime kerralla Mustialassa vuonna 2006!

Tähän mennessä olen kasvattanut vain neljä skotlanninhirvikoirapentuetta kennelnimellä O’Cockaigne, erilaisten syiden vuoksi. Viimeisin pentueeni syntyi joulukuussa 2007 Cute Coney O’Cockaignelle (Maailman Voittaja 2006) ja Pyefleet Percylle. Vain viisi yhdestätoista kävi näyttelyissä, mutta niistä kaikista tuli voittajia.
Cscarf O’Cockaigne oli Cruftsin voittaja 2012 ja Englannin Valio, hänen veljensä Calhoun keräsi 29 titteliä (joista viisi oli isoja maastojuoksu titteleitä ja yksi Maailman Voittaja -12), ja siskonsa Cheytah keräsi 17 titteliä (myös maastoista).

Olemme omistaneet useita vuosia 6-7 skottia, on meillä tällä hetkellä niitä vain kolme; Nimloth Brandir, 4 vuotias ja kaksi hänen 15 kuukautista pentuaan. Niiden äiti on Bibelot van de Meirse Weiden joka polveutuu Clarence O’Cockaignesta, joten olen saanut jotain takaisin omasta linjastani. Brandir ei pidä maastojuoksusta, mutta olen onnekas hänen jälkeläistensä suhteen, sillä he ovat hyvin lupaavia. Ehkäpä tulet tapaamaan heitä jossakin näyttelyssä tai maastojuoksukilpailussa.

Toivon kasvattavani seuraavan pentueeni Cytaughilla, kun sillä on riittävästi ikää, jolloin talo täyttyisi taas muutamasta skotista.

Valmistuin skotlanninhirvikoira tuomariksi vuonna 1999. Vuodesta 2008 olen arvostellut kaikkia vinttikoiria, ja pari vuotta sitten sain arvostelu oikeudet myös faaraokoirille, cirneco dell’etnoille, podengoille ja podencoille.

Olen ollut arvostelemassa koiria Englannissa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Belgiassa ja tietenkin Alankomaissa. Se ei ole kovin paljon, sillä olen hyvin tarkka määritelmissä, mutta rakastan tuomarointia ja yritän tehdä päivästä iloisen kaikille.

Odotan todella pääseväni tuomariksi Skotlannin Hirvikoirakerhon Club Showhun ja tapaamaan teidät kaikki!

Caroline Y. van Zanten-Boomgaard

 

Dear Deerhound lovers!
In 1979 we, my husband Simon and I, got our first Irish Wolfhound and like most people do, the second came within a year. He, Bellcane Amos van Ithiliën, was a son of Amos van de Ruempol and he was nearly 11 years old when he died. Most of our Wolfhounds came from Pim and Irmgard de Haan, the owners of the ‘Ruempol’ kennel. I only showed some of them. During the first years we owned Wolfhounds, we were introduced to the Deerhound and we fell in love with them.

In 1984 two Deerhound puppies joined the gang , two brothers, Argyll Bryan and Aragorn from the Market Garden. Argyll was quite successful in the showring (he was my first World Champion in 1991!) and produced one litter of which Lousy Lennon vom Welzerberg came to live with us. Lennon was fairly successful and became also World Champion in 1994. We also started to do lure-coursing with our hounds and now we are addicted to that sport. Simon became judge and is often asked to lay out the course and to operate the lure. We also have a circle of friends for which we organize a nice lure coursing event twice a year. At this event we do have courses with 6 Afghans or multiple breed courses. Lovely to see! We had some very good coursing Deerhounds with which we travelled all around Europe. Caintha O’Cockaigne was one of them and she became twice second at the European Coursing Championship, last time in Mustiala in 2006!

Up till now I have bred only four Deerhound litters with the O’Cockaigne affix because of all kind of circumstances. My last litter was born December 2007 out of Cute Coney O’Cockaigne (World Champion 2006) and Pyefleet Percy. Only five of the eleven were shown but they became champions with Cscarf O’Cockaigne being Crufts winner 2012 and English Champion, his brother Calhoun collected 29 titles (including five big coursing titles and World Champion ’12) and his sister Cheytah got 17 titles (also coursing).

After having 6 or 7 Deerhounds for years, at this moment we only have three; Nimloth Brandir, 4 years old and two of his puppies, 15 months young. Their mother is Bibelot van de Meirse Weiden and she is out of Clarence O’Cockaigne so I got something from my blood back. Brandir doesn’t like lure-coursing but I am lucky with his offspring, they are very promising. Maybe you will meet them somewhere in the showring or on the coursingfield!

I hope to breed my next litter with the little girl, Cytaugh, when she is old enough, so the house will be filled again with some more Deerhounds.

I got my judging license for the Deerhound in 1999. Since 2008 I have the whole sighthound group and since two years also the Pharaoh Hound, Cirneco Dell’Etna, Podengo’s and Podenco’s. I have been judging in England, Sweden, Denmark, Germany, Belgium and The Netherlands of course. Not much because I am quite stringent with the qualifications but I love to judge and always try to make it a happy day for everybody.

I am really looking forward to judge at the Scottish Deerhound Club Show and to meet you all!

Caroline Y. van Zanten-Boomgaard